Ikäerosta

Haluisin vielä purkaa ajatuksiani ikäerosta. Itelläni on siis se 5 vuotta. Se kuulostaa tällä hetkellä tosi paljolta ja tavallaanhan se onkin. Kommenttia olen kuullut niiiiin monenlaista; paheksuvia ja onniteluja. Voisi sanoa että kaikki jotka tuntee meijjät, on vaan onnellisia ja huomanneet molempien muuttuneen onnellisimmiksi ja muutenkin muuttuneiksi. Poikakaveri sanoki kerran, että joku huomauttaa välillä, miten hän vaipuu ajatuksiinsa ja sitten yhtäkkiä alkaa hymyillä.

Sitten tottakai on niitä "tehän ootte ihan eri elämäntilanteissa". Se on aika totta, mutta kun alkaa seurustella ja ikäero on mikä on, niin molemmat osapuolet hyväksyy sen. Esim itsellänikin poika on valinnu sen että olen alaikänen, valinnu sen että kaikki ei sitä hyväksy. Mutta se on meidän valinta ja sillä sipuli :)

Joillekkin tule mieleen kanssa se, että jätkä haluaa vaan pillua. Noh, omassa tapauksessa ollaan oltu se 4kk yhdessä ja vielä ihan neitsyt olen, ja poika sanonukki että ei mitään kiirettä, hän kyllä odottaa. Tietty joka suhteessa on eronsa.

Vaikeinta oli ehkä kertoa vanhemmille suhteesta. Äiti otti melko hyvin asian mutta iskä on semmonen huolehtivainen, että ei asiaa ihan sulattanut. Aikaa siinä meni ja puhevälit hetkeksi. Toin pojan jonkun ehkä parin kuukauden seurustelun jälkeen näytille sitten ja muutaman kerran on käyny meillä sen jälkeen. Vanhemmat otaa jo asian rennommin :) mutta ikinä en ole mitää pelännyt niin paljon kertoa vanhemmille!

Mutta miten teillä on omalla kohdalla, tai lähipiirissä ikäeroja?