8. tammikuuta 2011

i wanna be thin

Ajattelin tehä yhen postauksen omasta kehokuvasta, ja lupaan että tästä aiheesta tulee ihan varmasti vielä monta lisää.


Oon ite vihannu kehoani niin kauan ku jaksan muistaa. Pienenä olin aina se lihavempi. Se oli minulle yhtä itsestään selvä asia, kuin vaikka se että jollaki on ruskeat silmät. Niin se asia vaan oli, that's it.
Se on yks syy miks en vieläkään pysty hyväksymään itteäni. Naamassa on kaikki rullalla ja mahaa ja reisiä liikaa. Tissitki on ihan liian pienet. Eli toisin sanottuna kaikki läski on väärässä paikassa.

Vaikka tällä hetkellä painan vähemmän, mitä painoin reilu vuosi sitten, niin tiiän sen, että en koskaan tule hyväksymään omaa vartaloani.
Painoindeksi on ihan normaali n. 20.3
Olen 160cm pitkä ja paino on nyt viime aikoina heitelly sen 49.9 ja 52 kilon välissä.



Vaikka kaikki sanoo että sie oot just hyvä tai vaikka oot ihan sopiva tai ootpa hoikka.
Miksi mie en itte voi nähdä sitä?
Miks just minu pitää olla väärän muotonen?
Miks kaikilla muilla kasvaa tissit mutta mulla ne on just jumahtanu näköjään tuohon AA ja A välille. MIKSI?
Miksen mie sais olla se jota kaikki ihailee ja minkälainen kaikki haluaa olla?
Miks mie olen se jolla on ne rumat vaatteet ja rumat hiukset mitkä nuolee päänahkaa ja on ihan väärän väriset?


Miksi mie silti vaan syön?

Välillä kun on vaikka unohtanu syyä, niin miks siitä tulee hyvä mieli. Eikö se ole jo aika sairasta että on onnellinen siitä että unohtaa syyä. Mikään anorektikko mie en ole, vaikka sekään ei ole aina kaukana ollu. Sormet kurkkuunki on muutaman kerran tullu veettyä, mutta ne on jo menneen talven lumia. Hyi.

Oikeastaan mie tiiän, että oon laihtunu semmoseks "sopivaksi" ja että oon ihan normaalin kokonen. Silti kaikki muut on minu laihempia, kauniimpia, täydellisempiä. Vaikka täydellinen mie en haluakaan olla. Ja mikä se täydellinen ees on?


 Sitten on aina ne pari luuviulua jotka tulee huutamaan "no mikset laihuta" tai jotain vastaavaa. No siksi, koska mulla ei ole sitä itsekuria ja jos tisseistä lähtee laihuttaessa läskit kävelemään niin se ei tosiaankaan minu itsetuntoa mihinkään nosta. Ja sitäpaitsi en tosiaankaan halua ees alkaa leikkimään sillä riskillä että laihdutus lähtis käsistä.

Että enköhän mie opettele tyytymään siihen, että ehkä nää tissit tästä joskus vähän kasvais ja hiukset sais kivemman näkösiksi ja kasvasin pituutta, vaikka sitä en kyllä varmaan tule montaa senttiä tekemään.


No mutta, säästetään kitinöitä vielä seuraavalle kerralle.

Kiitos kaikille ketkä jaksaa lukea, joita ei varmaan ole kovin montaa, saati yhtäkään.



kuvat: weheartit

2 kommenttia:

  1. Minusta tuntuu että aika monet on sairaita siinä tapauksessa, että ovat onnellisia siitä etteivät oo muistaneet(tai jotain muuta vastaavaa) syödä. Kai se on aika normaalia. Tai sitten itselläkin on jotain sairautta asian suhteen ?
    Painoindeksi n. 20, sehän on tosi normaali ja tulee mieleen vaan tosi sutjakka tapaus :)) Itsellä painoindeksi jotain 25 paikkeilla, mutta silti oon aika tyytyväinen itseeni. Pitäis vaan hyväksyä ittensä sellaisena kun on, vaikka tuo on ehkä kliseisin ja ärsyttävin lausahdus ikinä. Mutta on ihanaa jos joskus pystyt siihen!
    Loppupeleissä eihän kukaan oo täydellinen. Jos joku menettää ulkonäössä, on se varmasti sisältä paljon parempi kun joku paremman näkönen. Ainakin minun teorian mukaan :)
    Ja sinuahan rakastetaan! Sinulla on poikaystävä, joka jo itessään osoittaa et olet just täydellinen jollekulle. Ole ylpeä itsestäsi sellaisena kun olet.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista, se oikeasti sai hymyn huulille :)

    Ja kyllä tuo poikakaveri on jonku verra takonu päähän että olen hänelle just täydellinen (:

    VastaaPoista