Tuli taas "pitkästä" aikaa riideltyä isän kanssa. Me ei vaan pysytä sovussa pitkiä aikoja. Riidat lähtee lähes aina siitä, että mie sanon jotain mistä isä imasee vesimelonin nenää ja suuttuu. Sitte loppujen lopuksi mie itken ja ei puhuta moneen päivään. Mie vihaan tätä. Jos sais asua muualla, nii pysyttäis varmasti sovussaki, mutta aina ei voi voittaa, ei ees joka kerta.
Se on kanssa inhottavaa, kun meillä molemmilla on vaikeeta pyytää anteeksi tai myöntää että "olin väärässä". Pahinta on se, kun iskä syyttää _minua_ siitä, että mie en voi myöntää omia virheitäni ja yritän muka olla niin aikuinen ja muuta paskaa. Sitte ko oon niin herkkä nii suutahan ja itken.
Tänään varsinki ko se riita liittyi liikkumiseen ja painoon jne. mikä on mulle henkilökohtaisesti TOSI herkkä paikka ja ahistuin vaikka iskä tarkotti hyvää. Hän siis sano jtn tyylillä "Muistä pitää huolta syömisistäs ko oot lopettanu liikunnan" tai jotai. En muista tarkasti mite isä sen sano mutta ahistuspykälät hyppäs kattoon ja alko heti myllätä päässä, että oonko mie nyt lihonu vai mitä ihmettä?
Mie sitte suutuspäissä tiuskasin että kato peiliin (joo tiiän naurettavaa, mutta sanoin sen puoliksi vitsillä ja puoliksi halusin vaan nopeaa heittää jotaki takasin) ja siitähän riita repes. Tai no ei riita mutta iskä suuttu mulle siitä ja veet tuli mulla silmiin ja karkasin sitte alakertaan, omaan huoneeseen ja iskä sitte seuras perässä ja juteltiin ja mie itkin ja ei päästy sopuun ja ei olla puhuttu sen jälkeen.
Mutta noh, tähän on totuttu.
Se on kanssa inhottavaa, kun meillä molemmilla on vaikeeta pyytää anteeksi tai myöntää että "olin väärässä". Pahinta on se, kun iskä syyttää _minua_ siitä, että mie en voi myöntää omia virheitäni ja yritän muka olla niin aikuinen ja muuta paskaa. Sitte ko oon niin herkkä nii suutahan ja itken.
Tänään varsinki ko se riita liittyi liikkumiseen ja painoon jne. mikä on mulle henkilökohtaisesti TOSI herkkä paikka ja ahistuin vaikka iskä tarkotti hyvää. Hän siis sano jtn tyylillä "Muistä pitää huolta syömisistäs ko oot lopettanu liikunnan" tai jotai. En muista tarkasti mite isä sen sano mutta ahistuspykälät hyppäs kattoon ja alko heti myllätä päässä, että oonko mie nyt lihonu vai mitä ihmettä?
Mie sitte suutuspäissä tiuskasin että kato peiliin (joo tiiän naurettavaa, mutta sanoin sen puoliksi vitsillä ja puoliksi halusin vaan nopeaa heittää jotaki takasin) ja siitähän riita repes. Tai no ei riita mutta iskä suuttu mulle siitä ja veet tuli mulla silmiin ja karkasin sitte alakertaan, omaan huoneeseen ja iskä sitte seuras perässä ja juteltiin ja mie itkin ja ei päästy sopuun ja ei olla puhuttu sen jälkeen.
Mutta noh, tähän on totuttu.
