Leffoja!

Oon ollu maanantaista asti kipeänä. Manantai aamuna ylös nouseminen oli tuskaa kun alko valmistautumaan kouluun lähtöön. Päälle pukeminen sattu iholla ja parkasinki muutaman kerran. No yläkertaan ku olin päässyt nii säälittävyyden huippu iski, eli aloin itkemään kun en löytäny kuumemittaria ja oli nii paska olo. Pelästytinpä iskänki samalla (; No mutta buranan kera sitten pakenin takasi sänkyyn ja oon tässä neljän päivän sisällä pysyny vaakatasossa ja katellu vaan leffoja ym. Poikakaveri kävi mm. eilen, eli keskiviikkona kyläilemässä ja se piristi tosi paljon :)

Ajattelin sitten tehdä pienen leffa-arvostelun muutamasta elokuvasta mitkä olen nyt katsonut :)

Boogeyman 1 (kauhu)


Olin itseasiassa aika pettynyt tähän leffaan. Pari kertaa pelästyin kyllä, mutta itse Boogeyman ei ollut ollenkaan  pelottava, vaan suoraastaan naurettava. Sitäpaitsi leffa tai olla italiaksi puhuttu (en ole varma kielestä) mutta se ei tehnyt leffasta ainakaan yhtään peltotavampaa :D

Remember me (draama)


Tätä kun oltiin niin hirveästi kehuttu, niin pitihän se minullaki sitte nähä :) Pakko sanoa että tykkäsin tosi paljon. Itkunki tirautin, oli sen verran yllättävä loppu. Mutta tosiaan, koskettava ja hyvä leffa. Suosittelen.

P.S I love you (draama)


Olin ehkä hiiiieman pettynyt. Odotin taas että itken silmät päästä, mitä oon kuullut kommenttia leffasta. No en itkenyt mutta oli hyvä leffa siitä huolimatta. Koskettava ja hauskakin, ylläripylläri. Suosittelen kyllä tätäkin :)

Mad house (kauhu)


Tykkäsintykkäsin tykkäsin! Loppu oli tässäkin tosi yllättävä ja leffassa sai sekä ehkä ihan vähän nauraa, okei oon ehkä hullu mutta kuitenkin ja pelästyäkkin sai muutaman kerran. Aika symppis leffa, mutta pelottavakin.

The human centipede (kauhu)


Ookei, tästä kaikki on varmaan kuullut ja leffasta on sanottu mm. että tekijä on sairas ja leffa on sairas ja muuta. Mie olin taas vähän pettynyt, koska ootin vissiin vähän liikaa elokuvalta. Tai sitten saw leffojen rakastajana mikään ei tunnu enää liian raa'alta tai oudolta? Mutta suosittelen katsomaan. Pakko myöntää että nauroinki muutamassa kohdassa.

kuvat: weheartit.com ja google kuvahaku

I can see it coming

Jotain, mitä mie rakastan on se, kun lumet alkaa sulaa ja asfaltti tulee näkyviin ja kesä mieleen :) Koko ajan tekee mieli saaha uusia vaatteita ja kenkiä. Aurinkolasit tulee taas käyttöön ja nahkatakki kaivetaan kaapin nurkasta.

Inhottavaa on se, että on märkää ja silti kylmä. Tuulee, sataa ja sitä lunta tosiaan on vielä. Ja paljon.

Mutta silti kesässä on vaan kaikki liian hyvää ja turha märsätä jostain kärpäsistä ja itikoista, ne kuuluu kesään!

+valo
+aurinko
+uiminen
+jäätelö
+asfaltti
+nurmi
+kaverit
+pitkät yöt
+kävelyretket
+lämpö

kuvat: weheartit.com

<3

Ei ole tullu kirjoteltua

Ei ole vähään aikaan ollut mitään oikeeta asiaa, mutta nyt tekee mieli kirjottaa.

Veli tuossa hetki sitten alko huutamaan mulle siitä, miten huono ihminen olen ku 'käskin' äitin koiran kanssa pihalle, vaikka minu piti ite viedä se myöhemmin. Äiti sitten halusi mennä pihalle kun oli niin hyvä ilma ja ihan normaalia se minusta on. Mikä mie olisin häntä ollu siinä estämään. Mutta veljelle ku yritin sanoa että äiti ihan halus sinne pihalle nii eipä se kuuntele. Minut tallotaan lyttyyn tässä perheessä.

Äidilläni on siis nyt ollut masennusta ja unettomuutta ja stressiä ja muuta, jonka takia hän on väsyny ja voimaton. Sitä on nyt jatkunut monta kuukautta ja oli äiti joulun ympärillä noin reilu kuukaudenkin ihan hoitolaitoksessa missä onneksi sai sitten levättyä.

Mutta itkunha mie sitte siitä tirautin ensin siks ku kuulin kun äiti sano koiralle enne kuin lähti ulos "Älä sitten vedä, miulla ei oo voimia siihen". Tuli niin paha mieli kun tajusi taas miten vaikeeta äitillä on. Vaikuttaahan se meihin kaikkiin ja pahinta on se, kun mitään ei voi asialle tehdä, muuta kuin olla tukena.

kuvat: we heart it

Anonyymi

Kuten varmasti olette huomannu, mie pidän blogiani täysin anonyyminä.  Siinä on hyvät ja huonot puolensa.

Hyvät

+ Voin postailla ihan mistä vain mieleen tulee, ilman että kukaan tuomitsee.
+ No se, että kukaan ei tunnista.

Huonot

-Välillä pitää varoa ettei lipsauttele liikaa asioita, jos meinaa pitää itsensä totally strangerina.
- Joskus olisi mukava kertoa ihan suoraan että hei söin tänään banaanin ja olin tämännäkönen aamulla ja plaa plaa, mutta vähän hassuahan se on tuntemattomana :D

                                kuvat: weheartit

Toisaalta se on hauskaa pistää muut miettimään, että kuka tuo tosiaan on ja mitä jos se onkin tuo naapurin Irmeli?

Fight for this love

Tänään rupesin miettimään jonku verran kahen parhaan kaverin suhdetta. He ovat siis seurustelleet vuoden ja pari kuukautta. Aluksi kaikki oli heillä juuri niin upeaa niinku yleensäkkin suhteissa. Nyt viimeisen noin puolen vuoden ajan heillä on kuitenki ollu riitoja tyyliin joka toinen päivä. Ei siinä, joka parisuhteessa riidellään, mutta suurinpiirtein joka toinen päivä? Joskus riitojen aikana he ovat eronneetki hetkeksi ja itkeneet ja palannu taas yhteen. Pahinta on se, että näen miten paha molempien on olla.

Välillä molemmat on puhunu mulle, että ei jaksa tuota hommaa enää ja oisko parempi vaan erota. Mutta silti ne hetket kun he ovat sovussa on niin ihania.

Riitoja heillä aiheuttaa eniten se, kun molemmat on niin helvetin äkkipikasia ja huonoja hallitsemaan sanomisiaan ja tekemisiään. Riidellessään he haukkuvat toisiaan pahastikkin. Sanoo asioita mitkä tietää satuttavan toista.

Viime riidan aikana he olivat käyneet jo käsiksi toisiinsa. Ei kyllä ollu ensimmäinen kerta, mutta kuitenkin. Tän tytön piti lähteä kotiinsa, mutta jätkä ei päästänyt ja otti kiinni ja tönäs aina takaisin sänkyyn ja lopulta tytön pää kolahti seinään. Itkuhan siitä tuli ja jätkä sitte hätäänty ja alko itkemään kanssa ja kyseli että eihän tule verta ja muuta. Siitä huomasi sen, että satuttaa hän ei halua. Tyttökin oli mätkässy poikaa puoliksi turpaan ja pojalla oli sitten mustelma kasvoissa.

Mutta silti, kaikesta huolimatta he rakastavat toisiaan, ovat kihloissa ja yksinkertaisesti rakastavat. Kumpikaan ei kestäisi eroa mutta suhteessa on silti paska olla

Tää saattaa kuulostaa ihan järkyttävältä ja sitähän se onkin, mutta ne hyvät hetket heillä on niin hyviä..
Mutta tuskaa se on kuunnella kun tää poika avautuu mulle siitä että rakastaa tyttöä mutta tietää satuttavansa tätä henkisesti koko ajan mutta ei osaa päästää irti, eikä halua. Ei heidän erostakaan tulisi mittään ja en miekään halua että he eroais. Toivon vaan että molemmat osais hallita vihansa paremmin :c
Siihen kyllä vaikuttaa se, että heillä molemmilla on vaikeita asioita elämässä, mitä ei pysty ihan kaikille purkamaan ja purkavat sitten sitä pahaa oloa toisiinsa.

                                            kuvat: weheartit

Silti he rakastavat toisiaan.