Auts

Tulipa tänää käveltyä lähenmmäs kaheksan kilometriä, ja sen kyllä tuntee. Kengät oli sen verran huonot että jalkapohjat on tooosi hellinä. No mutta se kannatti, kun löysin kirpparilta neljällä eurolla kivat kenkulit :)

Poikakaveri lähti tänä aamuna nyt töihin.. tulee perjantaina tai lauantaina takasin. En tiiä miten pitkään, voi olla että monta vuottaki elämä tulee olemaan tämmöstä, että jätkä kulkee viikot töissä ja on vaan viikonloput kotona. Tuntuu tosi hurjalta ja ikävältä, kun on tottunu siihen että näkee lähestulkoon joka ikinen päivä! Mutta kaipa tääkin on vaan tottumis kysymys.. Mutta en haluais tottua tämmöseen. Ikävä on.

Muraur

Oon huomannu, että olen nykyään paljon kärttysempi ku ennen :D Poikakaverilleki tulee hermostuttua paljo nopiammi ja turhemmasta ku ennen, mutta lohutan itteäni ajattelemalla, että johtuu siitä että rakastan häntä koko ajan enemmän kuin ennen ja välitän hänen tekemisistä enemmän kuin ennen :)

Isän ja veljen kanssa on tullu riideltyä ihan yhtä paljon kuin ennenki, kyllä niitten kasnsa toimeen tulee jotenkuten mutta huuettua tulee kyllä ihan jokaine aina välissä.

Mulla ei tänää mitään varsinaista asiaa ole, kunha aattelin postailla jotakin!

kuva: weheartit

vaikea

Hmh, nyt on ollu pari päivää tosi apea olo ja poikakaverilleki oon vähä kärttyilly, tosin vähän aiheestakin..
Kuitenki, ku tänää häntä näin nii tirautimpa sitte ihan tyhjästä itkunki siinä, mutta onneks tuo on nii kultanen että kuunteli siinä (tai käski kertomaan mikä meiltä painaa) ja meihä sitte siinä yritin vähä selittää että en oikeen tiiä mistä tuo itku tuli. Tuntuu vaan vähän että kaikki painaa päälle ja se sitte purkaantu. Isäki ollu minusta vähän huolissaan ku oon ollu nii väsyny ja muutenki semmone apaea?

Mutta kyllä tää tästä! Mulla aina tuppaa olemaan semmosia kausia, että pienetki jutut saa kyynelkanavat tulvimaan ja muutenki. Vaikka on mulla kyllä tässä elämässä on semmosia asioita, mitkä mieltä pahottaa, mutta kyllä sitä aina silti sen yhen askeleen eteenpäin jaksaa. Aina. Vaikka miten tuntuu siltä, että ei enää jaksa, nii se yks askel. Se pitää ottaa

It's Here!

Oi tänään tää kone sitte tuli, ihan mahtilta vaikuttaa! Näppäimistössä on kyllä vielä aika paljon opeteltavaa, koska entisessä oli niin erilaiset.

Mutta sitten höpinät muuhun..

Mulla on alkanu ahistaa ihan hulluna koulu. Tuntuu että on iha hirveät suorituspaineet ja mitä sitten jos en pääsekään sinne kouluun minne haen? Mihin muutan asumaan jos vanhemmat muuttaa pois? Mistä saan rahaa ku tukea en saa penniäkään. Vaikeeta, mutta vaikkei helpota tippaakaan, niin moni muuki on tällä hetkellä samassa tilanteessa.. Mutta kyllä tää tästä. Pakko se on jotain keksiä jossain vaiheessa.

Palaillaan, ite palaan Ben&Jerry'sin ääreen, naminami<3

50 kertaa MINÄ!

Viisikymmentä turhaa ja vähemmän turhaa totuutta minusta.

1  demitän


2  oon semivegetaristi, eli syön vaan kalaa, kanaa ja kalkkunaa


3  seurustelen


4  omistan paljon julisteita mistä suurin osa on seinillä (noyleensä)


5  rakastan muumeja


6  vanhemmat ei ole eronnu


7  minu skootterilla on nimi :D


8  tätä ennen mulla on ollu kaks eri blogia, kumpaakaan ei ole enää olemassa


9  katon tosi paljon leffoja, etenki poikakaverin kanssa

10  voisin tehä niistä joskus postauksen


11  mullon viis lävistystä, kaikki korvissa


12  olin ennen TOSITOSI ujo, nykyään vähän enemmän ulospäin suuntautunu


13  oon viillelly joskus ja arvet tosiaan näkyy


14  kyllä, ne hävettää aina välillä


15  kyllä, olin typerä teini


16  vaikka teini olen vieläki:)


17  antasin melkein ihan mitä vaan isommista tisseistä


18  koska minu itsetunto ois paljon parempi sitten


19  mtv on ihan paras kanava


20  maistoin tupakkaa ekaa kertaa kasi luokan alussa


21  oon jääny kolme kertaa kiinni tupakasta, kahella ekalla meni selitykset läpi


22  joo.. kolmannella ei


23  inhoan käydä kampaajalla


24  ja sen kyllä huomaa


25  oon tosi temperamenttinen


26  uskon lähes kaikkeen paranormaaliin


27  haluaisin järkkärin ja osata kuvata tosi hyvin


28  tykkään myös piirtää ja maalata, vaikka oon aika huono molemmissa


29  ja kirjottamista rakastan <3


30  joskus kun olin pieni, nii minuu puri hiiri :) siis ihan "villihiiri"


31  seurustelin ensimmäistä kertaa kasilla


32  pelkään tosi paljon toisten ihmisten mielenterveyttä aina välillä :D


33  haluaisin kielikorun


34  mulla on kaks lemmikkiä


35  asun Lapissa


36  olen ollu lievästi masentunut joskus abouttirallaa vuosi sitten


37  en ole koskaan käyny habossa, hirveä sivistysaukko


38  inhottaa kun todistuksessa huononi numerot, koska tiiän että pystyn parempaanki


39  oon usein tosi kömpelö :c


40  näitten keksiminen on tosi vaikeeta


41  rakastan leffoja ja musiikkia


42  pelkään nukkeja


43  mulla on kaksi pehmolelua sängyssä :)


44  oon kaatanut tän läppärin päälle kynsilakan poisto ainetta, ei sanonu mitään


45  jos ois menny rikki nii se ois ollu meikältä nirri pois :d


46  vihaan Hello Kittyä


47  oon kerran juossut poliiseja karkuun


48  teiniä, tiedän


49  vihaan hyvin paljon tosi itserakkaita ihmisiä


50  mutta itseään on tärkeä rakastaa

+  olen näköjään tosi tylsä ihminen :)

kuva: weheartit

Vampyyrin purema

Aloitinpas taas vaihteeksi lukemaan twilightin kirjasarjan uudestaan läpi. Tai no itseasiassa tuota ekaa, mitä luen nyt, eli Houkutusta, en ole lukenut. Leffan vaan nähnyt, mutta ne loput sitte olen lukenut.


Ennen olin aika epäilevänien koko kirjasarjaa kohtaan, mutta veli osti sitte ne kaks keskimmäistä kirjaa joululahjaksi (siksi keskimmäiset kun houkutuksen olin nähny jo leffana) ja pakkohan ne oli sitten lukea. Sitten ymmärsin minkä takia kaikki ihkutti niitä! :) Vika ja eka kirja tuli sitten ite ostettua myöhemmin eli nyt on koko sarja kasassa. Hyviä kirjoja, pakko se on myöntää!

i wanna be thin

Ajattelin tehä yhen postauksen omasta kehokuvasta, ja lupaan että tästä aiheesta tulee ihan varmasti vielä monta lisää.

Oon ite vihannu kehoani niin kauan ku jaksan muistaa. Pienenä olin aina se lihavempi. Se oli minulle yhtä itsestään selvä asia, kuin vaikka se että jollaki on ruskeat silmät. Niin se asia vaan oli, that's it.
Se on yks syy miks en vieläkään pysty hyväksymään itteäni. Naamassa on kaikki rullalla ja mahaa ja reisiä liikaa. Tissitki on ihan liian pienet. Eli toisin sanottuna kaikki läski on väärässä paikassa.

Vaikka tällä hetkellä painan vähemmän, mitä painoin reilu vuosi sitten, niin tiiän sen, että en koskaan tule hyväksymään omaa vartaloani.
Painoindeksi on ihan normaali n. 20.3
Olen 160cm pitkä ja paino on nyt viime aikoina heitelly sen 49.9 ja 52 kilon välissä.

Vaikka kaikki sanoo että sie oot just hyvä tai vaikka oot ihan sopiva tai ootpa hoikka.
Miksi mie en itte voi nähdä sitä?
Miks just minu pitää olla väärän muotonen?
Miks kaikilla muilla kasvaa tissit mutta mulla ne on just jumahtanu näköjään tuohon AA ja A välille. MIKSI?
Miksen mie sais olla se jota kaikki ihailee ja minkälainen kaikki haluaa olla?
Miks mie olen se jolla on ne rumat vaatteet ja rumat hiukset mitkä nuolee päänahkaa ja on ihan väärän väriset?

Miksi mie silti vaan syön?

Välillä kun on vaikka unohtanu syyä, niin miks siitä tulee hyvä mieli. Eikö se ole jo aika sairasta että on onnellinen siitä että unohtaa syyä. Mikään anorektikko mie en ole, vaikka sekään ei ole aina kaukana ollu. Sormet kurkkuunki on muutaman kerran tullu veettyä, mutta ne on jo menneen talven lumia. Hyi.

Oikeastaan mie tiiän, että oon laihtunu semmoseks "sopivaksi" ja että oon ihan normaalin kokonen. Silti kaikki muut on minu laihempia, kauniimpia, täydellisempiä. Vaikka täydellinen mie en haluakaan olla. Ja mikä se täydellinen ees on?

 Sitten on aina ne pari luuviulua jotka tulee huutamaan "no mikset laihuta" tai jotain vastaavaa. No siksi, koska mulla ei ole sitä itsekuria ja jos tisseistä lähtee laihuttaessa läskit kävelemään niin se ei tosiaankaan minu itsetuntoa mihinkään nosta. Ja sitäpaitsi en tosiaankaan halua ees alkaa leikkimään sillä riskillä että laihdutus lähtis käsistä.

Että enköhän mie opettele tyytymään siihen, että ehkä nää tissit tästä joskus vähän kasvais ja hiukset sais kivemman näkösiksi ja kasvasin pituutta, vaikka sitä en kyllä varmaan tule montaa senttiä tekemään.

No mutta, säästetään kitinöitä vielä seuraavalle kerralle.

Kiitos kaikille ketkä jaksaa lukea, joita ei varmaan ole kovin montaa, saati yhtäkään.

kuvat: weheartit

aaaaEEEEE

Tällä koneella on kyllä nyt hengenlähtö lähellä. Vetelee viimesiään ja tuuletin on semmosesa kunnossa, että piettää ihan hirveetä hurinaa. Ei vittu kuule omia ajatuksiaan! Onneks saan ostettua uuen koneen, ei tätä kestä kukaan. Muutenki tää kone sammuilee aina välillä ja jumittaa ja hidastelee ja näyttö menee mustavalkoseksi? :D Ei ihan normaalia juu.. Tee kirjain on teipattu kiinni näppäimistöön ja kutonenkaa ei pysy kunnolla paikallaa.. mitähän vielä. No kuitenki minu aivot sulaa kohta ja valuu korvista ulos. Ei mulla muuta.

AINIIN.. joo siis tää minu postailu saattaa nyt jäädä vähän vähemmälle, kun poikakaveri tulee huomenna takasin maisemiin ja koulutki alkais maanantaina. Pitäis siellä sitte jaksaa painaa täysillä viimene kevät. Ahistaa jotenki tosi paljon mennä kouluun, kun tietää että nyt nimeomaan pitäis jaksaa ja näi. Opon tunneista tulee ainaki aika spagettia..

pitäis vaan jaksaa














 kuvat: weheartit


EDIT// tilasinpas uuden koneen =)

Myöhäinen uusivuosi

Uudenvuoden lupaukse... no ite tein tasan yhden virallisen lupauksen ja senki petin; lopetan tupakin polton. Lopettamaan en onnistunu, muttä vähentäny oon ihan hulluna. Joku päivä lopetan sen kokonaan. Joskus.

Asioita mitä haluan vuodelta 2011

×hankkia kunnon kamera
×päästä opiskelemaan
×mennä festareille
×ottaa tatuointi (tästä aiheesta teen varmaan oman postauksen myöhemmin)
×pysyä kultamurmeliseni kanssa yhdessä
×ostaa uus kannettava

siinäpä ne varmaan suurinpiirtein onkin, ohan tuossakin jo yrittämistä :)

kuvat: weheartit

all i want is sleep

EI SAAKELIN SAAKELI. Eilen mie kerranki päätin käydä ajoissa nukkumaan, eli joskus yhen maissa. Mie sitte nukahin melkein heti, mutta sitten kymmentä vaille kolmen aikoihin heräsin. Uni oli lopunu ihan tyhjään ja en saanu unta enää. Kuuntelin musiikkia, piirsin, kirjotin datailin ja tuli joku ihme ahistus kohtaus että itkin ja raivosin. Purin ja revin ja ois tehny mieli lyyä päätä seinään ja hakata rystyset paskaks. Sain onneks rauhotuttua ja nukahettua joskus enne kaheksaa..

Kirjotin sillon yöllä päiväkirjaan jtn tuommosta:

Ei helvetti, tosi inhottava olo.
Hiki, itkettää, muttei tule itkua.

VITUTTAA


ÄRSYTTÄÄ

Haluun repiä hiukset päästä, lyyä päätä seinään,
hakata rystyset verille.


enkä tiiä miks.

olin ku vihane pichatsu <- vai miten se kirjotetaan :o


(kuvat: weheartit)

Miks kirjoittaa blogia?

Oon tässä tuumaillut miks kirjoittaa blogia? Itse kirjotan sen takia, koska kirjottamalla saa purkaa ajatuksiaan anonyyminä. Kukaan ei tunne, kukaan ei tuomitse. Voi rauhassa kertoa ajatuksistaan ja tunteistaan ja mielipiteistään, ilman että saa miljoona outoa katsetta ja haukkuja.

Joskus tekstiä tulee parin päivän sisällä paljonkin, joskus on sitten taas pitempiä taukoja, kun ei yksin kertasesti ole vaan mitään asiaa. Välillä on kyllä vaan ihanaa tulla purkamaan ajatuksia ja vitutusta.

Niinkin klisee, kuin rakkaus

Sehän on ihan selvää, että jokainen haluaa kokea rakkautta. Tulla rakastetuksi ja näyttää jollekkin tunteensa. Mutta rakkauden mukana tulee kilo paskaa kaupan päälle niinku varmaa moni on huomannu.

Poikakaverin kanssa pari riitaa on syntyny ihan siitä, kun olen ollu nii mustasukkane. Ihan vaikka vaan sen kaveritytöistä. Asiat on aina kuitenkin saatu selvitettyä puhumalla, onneksi. Yleensä se riita alkaa jostaki ihan tyhmästä ja molemmat mököttää ja jätkä saattaa vaikka häippästä johonki ajamaan viittämiljoonaa autollaan ja tulee kohta takasi pyytää anteeks ja pusipusi halihali. Hah, ollaan meki aika tyhmiä.

Pahinta on kuitenki pelko siitä, että menettää. Nyt kun ajattelee, että hän joku päivä sanoisikin, että ei kiinnosta enää tai jotain mullon toinen. Vaikka tiedän, että niin ei tule kyllä ihan heti ainakaan tapahtumaan ja toivon ettei koskaan, niin siitä pelosta että yhtäkkiä sitä toista ei vieressäs olekkaan, ei mihinkään katoa. En tiedä miten kestäsin sen että menettäisin. En varmaan oikeasti jaksais. Paras kaveri menetti ensirakkautensa aika tasan vuosi sitten ja se oli aika kamalaa katottavaa. Hän ei ole vieläkään päässyt yli siitä jätkästä.

Tää on muuten eka kerta että oon rakastunu. Kerran luulin että oon rakastunu, mutta nyt huomaan että tosiaankin vain luulin. Ikinä ennen en ole mistään ollu näi varma. Tuntuu vaan niin oikeelta olla hänen kanssa ja halata ja suukottaa. Tuntuu että ei saa ikinä tarpeeksi olla hänen kanssa. No ainakin se on paremi, ku se että ei jaksas nähä häntä :)

Niin teiniä, kliseistä tai lässynläätä kuin se onkaan, niin perään nämä sanat:

Kaikkee mitä haluaisin sulle sanoo
Ne antaa mulle voimaa jatkaa rakkauden valoon
Kai jo sä sen tiiät kuinka tärkee oot mulle
Joka ilta annan aikaa ihanille muistoille
Katson ikkunasta ulos siellä sataa lunta
Ja toivon että nään susta taas unta
Loistavat hetket tulen aina muistamaan
Niitä ei kukaan pystys unohtamaan
Viimeks ku tavattiin ja suudeltiin
Eros toisiimme kaivattiin ihaniin hetkiin
Toivotaan ettei tää tuu koskaan loppumaan
Sillä en siitä tulis koskaan toipumaa

Ikäerosta

Haluisin vielä purkaa ajatuksiani ikäerosta. Itelläni on siis se 5 vuotta. Se kuulostaa tällä hetkellä tosi paljolta ja tavallaanhan se onkin. Kommenttia olen kuullut niiiiin monenlaista; paheksuvia ja onniteluja. Voisi sanoa että kaikki jotka tuntee meijjät, on vaan onnellisia ja huomanneet molempien muuttuneen onnellisimmiksi ja muutenkin muuttuneiksi. Poikakaveri sanoki kerran, että joku huomauttaa välillä, miten hän vaipuu ajatuksiinsa ja sitten yhtäkkiä alkaa hymyillä.

Sitten tottakai on niitä "tehän ootte ihan eri elämäntilanteissa". Se on aika totta, mutta kun alkaa seurustella ja ikäero on mikä on, niin molemmat osapuolet hyväksyy sen. Esim itsellänikin poika on valinnu sen että olen alaikänen, valinnu sen että kaikki ei sitä hyväksy. Mutta se on meidän valinta ja sillä sipuli :)

Joillekkin tule mieleen kanssa se, että jätkä haluaa vaan pillua. Noh, omassa tapauksessa ollaan oltu se 4kk yhdessä ja vielä ihan neitsyt olen, ja poika sanonukki että ei mitään kiirettä, hän kyllä odottaa. Tietty joka suhteessa on eronsa.

Vaikeinta oli ehkä kertoa vanhemmille suhteesta. Äiti otti melko hyvin asian mutta iskä on semmonen huolehtivainen, että ei asiaa ihan sulattanut. Aikaa siinä meni ja puhevälit hetkeksi. Toin pojan jonkun ehkä parin kuukauden seurustelun jälkeen näytille sitten ja muutaman kerran on käyny meillä sen jälkeen. Vanhemmat otaa jo asian rennommin :) mutta ikinä en ole mitää pelännyt niin paljon kertoa vanhemmille!

Mutta miten teillä on omalla kohdalla, tai lähipiirissä ikäeroja?

Muistoja

Rupesin tässä muistelemaan millanen olin vielä joku vuosi sitten. Kaikki oli perseestä, kukaan ei rakastanut, ketään ei kiinnostanut, kukaan ei välittäny. Siltä ainaki tuntu. Käet oli arvilla ja ne arvet näkyy vieläkin. Toisaalta ne hävettää, mutta toisaalta ne on osa minua. Osa menneisyyttä, jotka aion pitääkin menneisyytenä. Poikakaveri tietää tästä ja koskaan en ole saanut tuntea semmosta rakkautta, ja läheisyyttä mitä mie häneltä saan. Nyt tuntuu niin oudolta ajatella miten huonosti mulla joskus meni.

 Joskus kesällä asiat oli aika sekasin. Tuntu että mopo karkaa käsistä ja yhä useemmin löys ittensä ryyppäämässä millo mistäki porukasta. Ja pari kertaa tuli skodellaki ajettua vähän vähemmän selvänä. Siitä onneks päästiin ohi ja kouluki alko.

Syyskuussa VIIMEIN se elämän kaunis puoli muistu taas mieleen kun tapasin rakkauteni. Viikonloppu vietettiin samassa porukassa ja lauantai yönä sainkin ensisuudelmani. Se oli oikeastaan kuin suoraan elokuvasta :) tässä neljässä kuukaudessa mitkä ollaan yhdessä vietetty (joita tulee toivottavasti vielä moniamonia lisää) oon huomannut, että ikäerolla ei oikiasti ole väliä. Ite en ainakaan siihen ikään rakastu, vaan henkilöön.

summerMISS

Uskon että monella muullaki, mutta mulla ainakin on ikävä kesää :) Lämpöä ja aurinkoa, hiekkarantoja, skootterilla ajamista ja muutenkin ulkona hillumista iltamyöhään asti kavereitten kanssa.

Ens kesää ootan innolla, koska täytän 16 ja se on eka kesä uuden rakkaan kanssa.  Kuulostaapa kliseeltä :D

Tiättekö sen tunteen, kun kattoo jotakuta ja ajattelee "Tän kanssa mie haluan olla, ja mahollisimman pitkään", käpertyä vaan viereen. Olla vaan.

<3

Heipä hei

"Always
I wanna be with you
And make believe with you
And live in harmony harmony oh love"




Tässä blogissa kerron omasta elämästä, arjesta ja juhlasta. Synkistä sekä valoisista hetkistä.  : )